Muhu ei todellakaan muistuta Toskanaa luontonsa puolesta. Tasainenhan se on kuin pannukakku. Kutsun Muhua leikkisästi Saaremaan Toskanaksi, koska Muhua ja Muhulaisia väitetään Saaremaan 'aatelisiksi' samoin kuin Toskanassa on kuulemma Italian itsetietoisimmat ihmiset... Totta tai tarua, kuka tietää. Minusta kuitenkin Muhu on paratiisi, mutta samanlaisia sen asukkaat tuntuvat olevan kuin muutkin Saarenmaalaiset. Mukavia, vieraanvaraisia ja aitoja saarten ihmisiä.

Saari on pieni ja suosittelen sen kiertämistä fillarilla. Läheltä näkee parhaiten.
 
Muhun saarella parasta on turmeltumaton luonto. Kukkivine luonnonniittyineen - Muhussa on mm. 23 luonnossa kasvavaa orkidealajiketta - laajoine katajametsineen ja Üügu bankin uljaine kalkkikivijyrkänteineen ja luolineen se tarjoaa elämyksiä, jotka jo tuntuvat muualta kadonneen.
 
Muhun luonnossa elävät ketut, metsäkauriit, metsävuohet, villisiat, saksanhirvet ja hirvet. Joutsenia on sadoittain ja lähistöllä pesii uljas merikotkapariskunta. Pöllöt, tikat ja pääskyset ja monet muut pikkulinnut kuuluvat saaren faunaan ja käki kukkuu kauniisti kesäkuussa. Ja kuinka ollakaan, Muhusta löytyy myös Laasun strutsifarmi, jossa kasvatetaan myös kenguruita ja emuja.
 
1200-luvulla rakennettu Katariinan goottilainen kirkko ja Koguvan museoitu kalastajakylä ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia samoin kuin 1100-luvulta peräisin oleva Muhun maalinna sekä vuodelta 2500 eKr peräisin oleva Mälan kylän hautausmaa.
 
Ja kuten Muhun sataman nimi Kuivastu kertoo, Muhussa sataa harvoin!